Mikä on IPv6 ja miksi se merkitsee?
IPv4-osoitteet julkisessa Internetissä ovat vähissä. Microsoft maksoi 7,5 miljoonaa dollaria Nortelin 666 624 IP-osoitteelle, kun Nortel meni konkurssiin vuonna 2011 - se on yli 8 dollaria IP-osoitteesta. IPv4: llä on teknisiä ongelmia, ja IPv6 on ratkaisu.
Valitettavasti IPv6: n käyttöönotto on siirretty liian kauan. Jos IPv6 olisi toteutettu vuosia sitten, siirtyminen vanhemmasta standardista uudempaan standardiin olisi mennyt paljon sujuvammin.
Kuvaluotto: Bob Mical Flickrissä
IPv4: n tekniset ongelmat
Vuonna 1980 Internet-protokollan version 4 osoitteet määritettiin 32-bittisiksi numeroiksi. Tämä oli yhteensä 232 IPv4-osoitteet - se on 4 294 967 296 tai 4,2 miljardia osoitetta. Tämä on saattanut tuntua paljon osoitteista jo vuonna 1980, mutta tällä hetkellä planeetalla on monia yli 4,2 miljardia verkkoon kytkettyä laitetta. Tietenkin Internetiin liitettyjen laitteiden määrä kasvaa edelleen. Jotta tilanne pahentuu, jotkin näistä IPv4-osoitteista on varattu erityistapauksissa, joten Internetissä on alle 4,2 miljardia julkisesti reititettävää IPv4-osoitetta..
Internetin jokaiselle laitteelle ei ole saatavilla riittävän julkisia reititettäviä osoitteita, joilla on ainutlaatuinen. Yksi asia, joka on auttanut, on verkko-osoitteiden käännös (NAT), jota useimmat kotiverkot käyttävät. Jos sinulla on reititin kotona, se ottaa yhden julkisen reititettävän IP-osoitteen Internet-palveluntarjoajalta ja jakaa sen verkkoon liitettyjen laitteiden kesken. Jos haluat jakaa yhden IPv4-osoitteen, se luo lähiverkon, ja jokaisella reitittimen takana olevalla verkotetulla laitteella on oma paikallinen IP-osoite. Tämä aiheuttaa ongelmia palvelinohjelmistoa käytettäessä ja vaatii monimutkaisempaa portinsiirtoa.
Kantaja-luokan NAT on yksi ratkaisu - lähinnä jokainen Internet-palveluntarjoajaa käyttävä tietokone olisi kyseiselle Internet-palveluntarjoajalle ominainen paikallinen verkko. Internet-palveluntarjoaja itse toteuttaisi verkko-osoitteen käännöksen aivan kuten kotireititin. Yksilöillä ei olisi julkisesti reititettäviä IP-osoitteita, ja tietyt palvelinohjelmistot, jotka edellyttävät saapuvia yhteyksiä, eivät olisi mahdollisia.
Kuvaluotto: Jemimus Flickrissä
Miten IPv6 ratkaisee ongelmat
IPv4-osoitteiden tulevan sammumisen välttämiseksi IPv6 kehitettiin vuonna 1995. IPv6-osoitteet määritellään 128-bittisiksi numeroiksi, mikä tarkoittaa, että enintään 2128 mahdolliset IPv6-osoitteet. Toisin sanoen on yli 3.402 × 1038 IPv6-osoitteet - paljon suurempi määrä.
IPv4-osoitteen tyhjenemisongelman ratkaisemisen lisäksi tarjoamalla enemmän kuin tarpeeksi osoitteita tämä suuri määrä tarjoaa lisää etuja - jokaisella laitteella voi olla maailmanlaajuisesti reititettävä julkinen IP-osoite Internetissä, jolloin NAT: n konfigurointi ei ole monimutkainen.
Kuvaluotto: Justin Marty Flickrissä
Joten mikä on Hold Up?
IPv6 saatiin päätökseen vuonna 1998, 14 vuotta sitten. Saatat olettaa, että tämä ongelma olisi pitänyt ratkaista kauan sitten - mutta näin ei ole. Käyttöönotto on mennyt hyvin hitaasti, vaikka IPv6 on ollut käytössä. Jotkin ohjelmistot eivät ole vielä IPv6-yhteensopivia, vaikka paljon ohjelmistoja on päivitetty. Jotkin verkkolaitteet eivät myöskään ole IPv6-yhteensopivia - vaikka valmistajat voivat vapauttaa laiteohjelmistopäivityksiä, monet niistä myyvät pikemminkin uusia, IPv6-valmiita laitteita. Joissakin sivustoissa ei ole vieläkään IPv6-osoitteita tai DNS-tietueita, ja ne ovat saatavilla vain IPv4-osoitteissa.
Ottaen huomioon tarve testata ja päivittää ohjelmistoja ja korvata laitteisto, IPv6: n käyttöönotto ei ole ollut monien organisaatioiden ensisijainen tavoite. IPv6: n käyttöönotto on ollut helppoa, kun IPv4-osoitetilaa on riittävästi. Käytettävissä olevien IPv4-osoitteiden uupumisen myötä tämä huolenaihe on tullut entistä painavammaksi. Käyttöönotto on meneillään, ja “kaksikerroksinen” käyttöönotto helpottaa siirtymistä - nykyaikaisilla käyttöjärjestelmillä voi olla sekä IPv4- että IPv6-osoitteita samanaikaisesti, mikä tekee käyttöönoton sujuvammaksi.
